Julkinen sektori elää muiden varoilla. Itsessään se ei ole tuottava yhteiskunnan osa. Sen toiminta perustuu täysin elätettävänä olemiseen (ts. se on parasiitti). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että julkinen sektori käyttää pakkovallan välineitä saadakseen tahtonsa läpi. Jokapäiväisessä elämässä näemme tämän pääosin verotuksen muodossa. Julkinen sektori eroaa siis yksityisestä sektorista (ja yksilöistä ) siinä, että se ei perustu vapaaehtoisuuteen. Se käyttää sanelupolitiikkaa ja ottaa haluamansa pakolla. Yksityisen sektorin täytyy hankkia resurssinsa vapaaehtoisuuden pohjalta. Toisin sanoen sen täytyy toimia tehokkaasti ja tuottavasti, jotta se pystyy ansaitsemaan resurssinsa. Ellei kukaan ole valmis vapaaehtoisesti vastaamaan yksilön/yrityksen tarjontaan niin tällöin ei myöskään synny mitään tuloksia. Julkinen sektori ei toimi näin – se ottaa haluamansa ja tukeutuu lopulta pakkovaltaan, tarvittaessa.
Asiaa ei lievennä se, että osittain tämä pakkovalta toteutetaan ns. demokraattisen prosessin seurauksena. Kuten aikaisemmin on todettu niin demokratia käsitteenä ei myöskään perustu moraalisesti kestävällä pohjalla (siis jos kunnioitetaan yksilöiden vapautta). Kaikki toiminta, joka perustuu joidenkin yksilöiden uhraamiseen toisten puolesta on auttamatta pakkovallan käyttöä eli väkivaltaa. Tämä harvoin tulee mieleen kun maksamme esimerkiksi veroja. Kansalaisilla ei ole oikeutta kieltäytyä verojen maksusta – ne eivät ole vapaaehtoisia. Yhtä vähän on mahdollisuutta vaikuttaa niiden käyttöön. Joku muu on päättänyt resursseille paremman ja tähdellisemmän käytön kuin yksilö itse. Toisin sanoen olemme luopuneet omista oikeuksistamme ja päätösvallastamme omaan elämäämme ja omaisuuteemme suhteessa, jossa julkinen sektori toimii.
Julkinen sektori jakaa kansan tasan kahteen luokkaan: veronmaksajiin ja veronsaajiin. Tämä on auttamaton tosiasia sillä jos kaikki maksaisivat ja myös saisivat veroja niin lopputuloshan olisi sama kuin alkutilanne. Toisin sanoen kaikki julkisen sektorin työntekijät, poliitikot ja virkamiehet sekä julkisen sektorin tulojen varassa toimivat ovat veronsaajia. He eivät maksa veroja ollenkaan. Se mitä he maksavat ns. tuloveroina on vain kirjanpidollinen erä – ei muuta (ts. bruttotuloista vähennetään verot niin saadaan nettosaannon osuus). Osa yhteiskunnasta elää toisten kustannuksella, täysin.
Lisää aiheesta (englanniksi):
The Fallacy of the “Public Sector” by Murray Rothbard
How the Welfare State Corrupted Sweden by Per Bylund
The Sociology of Taxation by Hans-Hermann Hoppe
Taxation Is Robbery by Frank Chodorov
The State Expands, and Weakens By Llewellyn H. Rockwell, Jr.