Oikeuksista

Nykyään puhutaan paljon yksilöiden oikeuksista erinäisiin asioihin ja myös eri asiayhteyksissä. Mutta tarkkaan ottaen mitä oikeuksia yksilöillä lopulta on?

Jos lähtökohdaksi otetaan yksilöiden tasavertaisuus ja vapaus suhteessa itseensä sekä omaisuuteensa ilman oikeutta loukata kenenkään toisen vastaavaa oikeutta, niin olemme itse asiassa jo määrittäneet kaikki oikeudet. Oletuksenahan on, että kaikki toiminta ihmisten välillä tulee perustua vapaaehtoisuuteen eikä toisten alistamiseen (ts. väkivaltaan tai voimankäyttöön).

Asia tulee helpommin esiin, kun kuvittelemme sijaitsevamme esim. asumattomalla alueella. Luonto tarjoaa mahdollisuudet elämiseen ja toimintaan, mutta se ei tee asioita meidän puolesta. Selviytyminen, ruoka, asunto jne. eivät tule automaattisesti meille. Emme elä siis paratiisissa. Tästä seuraa, että kaikki asiat joista elintasomme koostuu pitää pystyä valmistamaan ja tekemään jonkun toimesta. Toisin sanoen olemme riippuvaisia toisistamme ja yhteiskuntamme rakentuu ihmisten keskinäiseen vuorovaikutukseen ja jokaisen yksilölliseen panokseen, joka samalla edesauttaa ja lisää muiden hyvinvointia. Erikoistuminen ja ihmisten erilaiset roolit ja toimet mahdollistavat, että jokainen voi keskittyä tekemään niitä asioita, joissa on parhaimmillaan. Autiolla saarella joutuu huolehtimaan niin ruuan hankinnasta, vaatteiden teosta kuin muistakin asioista, koska ei ole ketään niitä tekemässä.

Kun asumattoman alueen analogiaa hiukan jatketaan ja liitetään mukaan pieni yhteisö ihmisiä yhdessä niin on helppo nähdä myös toinen tapa elää, joka ei perustu omaan toimintaan ja työhön. Sitä kutsutaan vallankäytöksi tai varastamiseksi. Toisin sanoen keskitytään työn tekemisen (ts. tuottavan toiminnan) sijaan jakamaan uudelleen jo syntynyttä varallisuutta tai resursseja. Tämä toimintamalli luonnollisesti ei lisää koko yhteisön hyvinvointia ja vaurastumista, koska osa jäsenistä keskittyy tuhoaviin toimintoihin luovien sijaan.

Oikeuksista puhuttaessa on myös hyvä erottaa kyky ja vapaus toisistaan. Kyky tehdä asioita on usein paljon rajoittuneempi, vaikka asian tekemiseen olisikin täysi vapaus. Esimerkiksi kaikista ei tule huippupianisteja vaikka heilllä olisikin täysi vapaus ryhtyä siihen. Vapaus ei tarkoitta nautintaoikeutta. Toisin sanoen oikeus ei tarkoita automaattia vaan mahdollisuutta tehdä asioita ja työskennellä sen eteen.

Nykyään oikeus-käsitettä viljellään aika vapaasti keskusteluissa. Esimerkiksi oikeus toimeentuloon, asuntoon, työpaikkaan ja niin edelleen. Mistä nämä asiat tulevat ja kenen toimesta – eli kenen oikeudet uhrataan, jotta jollekin muulle tarjotaan edellä mainitut? Lopulta kyse on arvoista ja moraalista. Ilmaisia lounaita ei ole olemassa niin kauan kuin ihmisillä on tarpeita emmekä elä paratiisissa, jossa kaikki toiveet täyttyvät. Vielä joudumme tekemään työtä tarpeiden tyydyttämiseen, tai siis ainakin joku joutuu ellemme kunnioita toistemme vapautta.

Lisää aiheesta (englanniksi):

Freedom by Ludwig Von Mises
“HUMAN RIGHTS” AS PROPERTY RIGHTS by Murray Rothbard
A CRUSOE SOCIAL PHILOSOPHY by Murray Rothbard
All Hail Private Property By Tibor Machan