Ihmisillä on moraalisesti vain kaksi tapaa elää keskenään: vapaina tai alistettuina.Ensimmäinen vaihtoehto perustuu oletukseen, että olemme syntyneet kaikki tasa-arvoisina ja näin ollen jokainen ihminen on saman arvoinen eikä kukaan ole toisen yläpuolella. Tästä seuraa, että jokaisella ihmisellä on täysi itsemääräämisoikeus itseään (myös kehoaan) sekä omaisuuttaan kohtaan. Jälkimmäinen on seurasta ensimmäisestä sillä ellei meillä olisi oikeutta oman työmme tuloksiin niin sivistynyt elämä, joka on riippuvainen ajallisesta toiminnasta (ts. suunnittelusta ja pitkäjänteisestä toteutuksesta) ei olisi käytännössä mahdollista. Vapaus on absoluuttinen oikeus, jota ei voi ottaa pois eikä myöskään siirtää toiselle. Vapaudella on kuitenkin yksi rajoitus – se ei saa rikkoa kenenkään toisen ihmisen vastaava oikeutta omaan vapauteen.
Vapaassa yhteiskunnassa kaikki toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja keskinäisiin vapaaehtoisiin sopimuksiin. Toisin sanoen kellään ei ole oikeutta käyttää pakkovaltaa toista kohtaan.
Jälkimmäinen vaihtoehto perustuu ensimmäisen osittaiseen tai täydelliseen hylkäämiseen. Eli ihmiset käyttävät toisiaan vastaan joko suoraan tai välillisesti pakkokeinoja. Näitä keinoja on monia, mutta kaikki toiminta joka ei perustu osapuolten väliseen vapaaehtoisuuteen ilman kummankaan osapuolen tai kolmannen pakkotoimia ei ole vapauteen perustuvaa. Pakottaminen voi tapahtua esim. käyttämällä väkivaltaa tai uhkaamalla sillä.
Linkkejä aiheesta (englanniksi):
Liberty
Ethics of Liberty by Murray Rothbard
YK:n Yleismaailmallinen Ihmisoikeuksien Julistus