Kasvuyrityksistä puhutaan paljon ja niihin vedotaan tulevaisuuden toivoina ja taloudellisen vaurauden luojina. Karu totuus on kuitenkin toinen. Toimittaja ja yrittäjä Sami Kuuselan pamfletti raottaa ovea kasvuyritysten todelliseen myllerrysten ja epävarmuuden maailmaan.
Continue Reading…

Yhdysvalloissa politiikka on jakautunut hyvin vahvasti kahden puolueen välille. Haidt halusi selvittää mikä saa ihmiset jakautumaan niin vahvasti kahteen leiriin. Kirja kertoo hänen tutkimustuloksistaan ja päätelmistään. Continue Reading…

Suomi näyttäisi olevan EU:n lainsäädäntöintensiivisin maa. Meillä on sotien jälkeen tehtailtu yli 73 000 säädöstä, joita yksikään kansalainen ei ole lukenut kaikkia. Silti meidän oletetaan noudettavan niitä. EU:ta ei kuitenkaan voida syyttää näin vahvasta holhousmaniasta, vaan 88 prosenttia säädöksistä on omaa kotimaista perua.

Raportin kyselytutkimuksen mukaan kansalaiset pitävät valtiota ylisääntelevänä, mutta toisaalta kansalaiset pakoilevat vastuuta. Matti Apunen, yksi raportin kirjoittajista, herättelee valtiouskovaisia horroksesta ja toteaa poliittisen päätöksenteon olevan nollasummapeliä, joka ei lisää vaurautta.

Raimo Sailas mainitsee haastattelussaan, että olemme sääntelyuskovaista kansaa. Ehkä meidän pitäisi säätä laki kaikkien pääsystä taivaaseen. Onnistutaanhan työttömyydestäkin pääsemään eroon lakien voimalla!

Julkaisussa kyseenalaistetaan lainsäädännön prosessia, laatua ja tuloksia. Harvoin myös puhutaan sääntelyn aiheuttamista kustannuksista tai sen asettamista rajoituksista. Frédéric Bastiatia mukaillen, mitä kaikkea jääkään sääntelyn takia tekemättä tai luomatta – montako työpaikkaa jäi syntymättä säädöksen ansiosta?

EU julkaisi 2007 yritysten hallinnollisen taakan vähentämisen tavoitteen tämän vuoteen loppuun mennessä: yritysten tiedonantovelvollisuuksia tulisi vähentää 25 % ja siten säästää pelkästään Suomessa 900 miljoonaa euroa. Aikaa ei ole jäljellä kuin muutama viikko, mutta tavoitteesta on saavutettu vain noin yhden prosenttiyksikön verran säästöjä.

Mattias Svensson nostaa esiin historiallisia esimerkkejä moraalipaniikista, jota lietsovat erityisesti ”moraaliyrittäjät” kuten toimittajat, poliitikot ja arkkipiispat. Moraalipaniikissa on kyse liioitelluista reaktioista perin tavanomaisiin ilmiöihin. Ruotsissa tanssiminen ja jazz-musiikki oli hyvin vakava ja vaarallinen ilmiö puolivuosisataa sitten. Millehän asioille virnistelemme muutaman vuosikymmenen päästä?

Kimmo Collander kyselee holhouskeskustelun perään. Ketään ei tunnu kiinnostavan periaatteellinen keskustelu yksilön oikeuksista. Ellei yksilönvapautta ruveta tosissaan puolustamaan, emme voi odottaa muuta kuin ykköspaikkaa säädösten ja holhouksen saralla.

Julkaisu on ladattavissa ilmaiseksi.

Ayn Randin ajattelu on noussut suomalaistenkin tietoisuuteen. Randin pääteos Atlas Shrugged vuodelta 1957 myy maailmalla edelleen hyvin, joten jotain kiinnostavaa randilaisessa ajattelussa täytyy olla.

Yaron Brook on kalifornialaisen Ayn Rand Instituutin toiminnanjohtaja ja toinen kirjoittaja, Don Watkins toimii saman instituutin tutkijana.

Randin ajatuksiin nojautuen kirjoittajat toteavat, että emme tule pääsemään nykyisestä taloudellisesta suosta ja rämpimisestä eroon, ennen kuin härkää tartutaan sarvista. Jos yksilöillä on oikeus erinäisiin palveluihin valtiolta työttömyysturvasta terveydenhuoltoon, niin tällöin joillain toisilla on pakotettu velvollisuus toimittaa niitä. Eli toisen yksilön tarpeet oikeuttavat jonkun toisen pakottamiseen näiden tarjoamisessa, vaikkakin välittäjänä toimii julkinen taho.

Onko tämä moraalisesti kestävää? Randilainen vastaus on jyrkkä ei. Itsensä uhraaminen muiden alttarille ei ole hyvinvoivan yhteiskunnan tunnusmerkki. Nykymenossa moraalinen rappio edistyy askel askeleelta, ja yksilöiden kannustimet oman elämänsä vahvistamiseen ja vastuuntuntoon heikkenevät sukupolvi kerrallaan.

Vapaiden markkinoiden vallankumouksessa on kyse kapitalismin uudelleenarvioinnista ja paluusta sen juurille, mikä on yhteiskunnallisesti hyvää, jaloa ja erinomaista. Kuka uskaltaa seisoa niiden periaatteiden takana, jotka tuottavat vaurautta ja hyvinvointia jokaiselle?

Artikkeli on julkaistu Talouselämässä.

Miltä näyttää yli sata vuotta yksityistä innovointia samalla toimialalla? Autoissa ja monissa muissa kulutushyödykkeissä tämä on suhteellisen helppoa todeta, mutta ei niinkään koulutuksessa. Professori James Tooleyn teos kertoo libanonilaisen SABIS perheyrityksen tarinan.

Yritys on kouluttanut lapsia 1800-luvun lopusta asti ja tehnyt sitä menestyksellisesti, sekä voitollisesti. Yrityksellä on toimintaa 15 maassa Kurdistanista, Irakista, Iso-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin asti.

Tooley avaa näkymän mahdollisuuksiin, joita opetuksen tulevaisuudella on tarjolla. Julkinen koulutus ei ole tunnettu innovatiivisuudestaan. Sitä voi verrata suunnitelmatalouksissa valmistettuihin autoihin, Ladoihin ja Trabanteihin, jotka eivät vuosien varrella erityisemmin loistaneet tehokkaammilla, turvallisemmilla ja edistyksellisillä vuosimalleilla.

SABIS on malliesimerkki näennäisestä paradoksista. Voitollisesta yrityksestä, joka pyrkii ulottamaan korkeatasoisen opetuksen haastaviinkin olosuhteisiin kustannustehokkaasti ja inhimillisesti. Yritys on edelläkävijä tietotekniikan käytössä opetuksessa, arvioinnissa ja koulutuksen tuotekehityksessä. Kuinka tarjota tasalaatuinen oppimiskokemus ja ennen kaikkea oppimistulokset jokaiselle oppilaalle?

Tooley kertoo yrityksen toiminnasta eri maissa, historiasta sekä oppimismenetelmistä. Kirja kertoo toimintatavoista, jotka rikkovat perinteisiä myyttejä ja totuuksia. Opetus pienessä luokassa ei välttämättä tarjoa yksilöllistä ohjausta ja suuri luokkakoko toisaalta ei sitä estä. Kysymys on opetustavoista ja menetelmistä. Oppilaat omaksuvat asioita eri tahdissa ja intensiteetillä. Kouluissa vastuuta oppimisesta jaetaan myös oppilaille – yhteishenki oppimisessa on tärkeämpää kuin yksilöiden välinen kilpailu.

Miltä kuulostaisi kolmen tunnin koulupäivät, joilla katetaan nykyiset oppimistulokset ja vielä hiukan lisää? Tavoite saattaa kuulostaa utopistiselta, mutta kirjan kokemuksien perusteella jopa realismilta. Trabant oli Itä-Saksassa erinomainen auto, kunnes vierelle ilmaantui verrokkeja lännestä.