Markkinoinnin professorit Drew Boyd ja Jacob Goldenberg haluvat kumota myytin innovoinnista vaikeana ja mystisenä asiana. Se kuuluu kaikille ja kaikenikäisille.
Pitkään on puhuttu ja vannottu ”laatikon ulkopuolisesta” luovuudesta, jossa täytyy keksiä jotain uutta ja ihmeellistä tyhjästä. Neronleimauksien ja muusan odottelu voi kestää pitkään.
Innovoida voi myös toisella tavalla. Systemaattisesti ja kääntämällä katseen laaja-alaisuudesta asiakokonaisuuteen, laatikon sisälle. Rajaaminen mahdollistaa luovuuden käyttämisen ja vaihtoehtojen etsimisen seuraamalla muutamia yksinkertaisia sääntöjä.
Menetelmää on käytetty jo pitkään isojen yritysten ja saturoituneiden tuotteiden parissa. Jopa vanhasta jääkaapista löytyy uusia innovaatioita, kun asioita kyseenalaistaa ja katsoo eri kulmasta.
Boyd opetti muutamassa tunnissa peruskoululaisille työkalut, joilla he innovoivat ja tekivät uusia keksintöjä perusasioista, kuten lenkkareista ja sateenvarjosta, muutamassa minuutissa.
Mitkä ovat työkalut? Yksinkertaistetusti tuote tai palvelu pilkotaan osasiinsa, joista valitaan joku olennainen komponentti. Tämä tavasta riippuen sitten joko poistetaan, monistetaan tai jaetaan ennalta odottamattomalla tavalla. Uutta konseptia tarkastellaan ja kysytään kuka siitä hyötyisi, kenelle se sopisi ja mitä arvoa se loisi?
Työkaluina ovat myös tehtävien yhdistäminen, ominaisuuksien riippuvuudet sekä näennäisten ristiriitaisuuksien poistaminen.
Sony Walkman syntyi kuin kasettinauhurista poistettiin äänitysominaisuus. Chicagon Sears-pilvenpiirtäjä syntyi useasta erillisestä tornista, jotka yhdistettiin kokonaisuudeksi (monistaminen). Domino kauppasi pitsoja 30min toimitusajalla tai sait sen ilmaiseksi (riippuvuus).
Miltä maailma näyttäisi, jos innovoinnin perusteet opetettaisiin peruskoulussa kaikille?
