Talouden alueella maalaisjärki tuntuu johtavan usein harhaan. Tuomas Enbuske tarraa kiinni mediassa viliseviin meemeihin, jotka tarkemmassa tarkastelussa näyttäytyvät eri valossa – lähinnä epäloogisilta tai jopa nurinkurisilta.
Enbuske käsittelee niin tuloerot, talouskasvun turhuuden kuin sääntelyn kaikkivoipaisuuden kuuden muun pääteeman lisäksi. Pamfletin ote on kepeä ja huumorilla höystetty. Kirjoittaja välttää jaarittelua ja teksti soljuu hyvin. Esimerkkejä hän tarjoaa sekä lähiajastamme että talousklassikoista.
Jos työllisyys on työelämän tärkein päämäärä, miksi työntekijöiden lapioita ei korvata lusikoilla, jotta työtä riittäisi useammille? Entäpä sukupuolikiintiöt pörssiyrityksissä – jos kiintiöt kerran toimivat, niin eikös samaa reseptiä pitäisi soveltaa myös syrjäytymisen ehkäisemiseen? Miksi naisia ei ”ohjata” naimisiin vähäosaisten miesten kanssa, kirjoittaja ihmettelee. Molemmissa tapauksissa yksilö uhrataan suuremman yhteiskunnallisen ”hyvän” puolesta.
Pamfletti kärjistää ja niinhän sen pitääkin. Olkiukkoja on paljon ja yksittäisiin näkökohtiin on vain vähän palstatilaa. Syvempää analyysia Enbuske ei tarjoa, mutta argumentointi saa lukijan pohtimaan asioita tarkemmin.
Lähdeviitteitä kirjassa ei ole nimeksikään, joten jatkotutkimuksiin aihepiireistä on vaikea tarttua. Sääli, jos lukija tyytyy vain hymähtämään verbaalisille nokkeluuksille.
Ajatusten alennusmyynti on mainio lisä kotimaiseen keskusteluun. Toivottavasti sen avulla tyhjät hokemat karsiutuvat keskustelusta tai ainakin ne jalostuvat paremmiksi argumenteiksi.
Arkijärjen työkalujen ja johdonmukaisen ajattelun saralla käytössä lienee vielä lusikat lapioiden sijaan, vaikka päättömiä hokemia sietäisikin lapioida roskakoriin oikein urakalla.
Arvio on julkaistu Talouselämässä.
