Miltä näyttää yli sata vuotta yksityistä innovointia samalla toimialalla? Autoissa ja monissa muissa kulutushyödykkeissä tämä on suhteellisen helppoa todeta, mutta ei niinkään koulutuksessa. Professori James Tooleyn teos kertoo libanonilaisen SABIS perheyrityksen tarinan.
Yritys on kouluttanut lapsia 1800-luvun lopusta asti ja tehnyt sitä menestyksellisesti, sekä voitollisesti. Yrityksellä on toimintaa 15 maassa Kurdistanista, Irakista, Iso-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin asti.
Tooley avaa näkymän mahdollisuuksiin, joita opetuksen tulevaisuudella on tarjolla. Julkinen koulutus ei ole tunnettu innovatiivisuudestaan. Sitä voi verrata suunnitelmatalouksissa valmistettuihin autoihin, Ladoihin ja Trabanteihin, jotka eivät vuosien varrella erityisemmin loistaneet tehokkaammilla, turvallisemmilla ja edistyksellisillä vuosimalleilla.
SABIS on malliesimerkki näennäisestä paradoksista. Voitollisesta yrityksestä, joka pyrkii ulottamaan korkeatasoisen opetuksen haastaviinkin olosuhteisiin kustannustehokkaasti ja inhimillisesti. Yritys on edelläkävijä tietotekniikan käytössä opetuksessa, arvioinnissa ja koulutuksen tuotekehityksessä. Kuinka tarjota tasalaatuinen oppimiskokemus ja ennen kaikkea oppimistulokset jokaiselle oppilaalle?
Tooley kertoo yrityksen toiminnasta eri maissa, historiasta sekä oppimismenetelmistä. Kirja kertoo toimintatavoista, jotka rikkovat perinteisiä myyttejä ja totuuksia. Opetus pienessä luokassa ei välttämättä tarjoa yksilöllistä ohjausta ja suuri luokkakoko toisaalta ei sitä estä. Kysymys on opetustavoista ja menetelmistä. Oppilaat omaksuvat asioita eri tahdissa ja intensiteetillä. Kouluissa vastuuta oppimisesta jaetaan myös oppilaille – yhteishenki oppimisessa on tärkeämpää kuin yksilöiden välinen kilpailu.
Miltä kuulostaisi kolmen tunnin koulupäivät, joilla katetaan nykyiset oppimistulokset ja vielä hiukan lisää? Tavoite saattaa kuulostaa utopistiselta, mutta kirjan kokemuksien perusteella jopa realismilta. Trabant oli Itä-Saksassa erinomainen auto, kunnes vierelle ilmaantui verrokkeja lännestä.
