Kirja-arvio: Hupparihörhö ja bisnesmies

February 18, 2013

Kasvuyrityksistä puhutaan paljon ja niihin vedotaan tulevaisuuden toivoina ja taloudellisen vaurauden luojina. Karu totuus on kuitenkin toinen. Toimittaja ja yrittäjä Sami Kuuselan pamfletti raottaa ovea kasvuyritysten todelliseen myllerrysten ja epävarmuuden maailmaan.
Hupparihörhö

Merkittävä ja vakava ongelma nuorilla yrityksillä on kasvurahoituksen syöksykierre. Vielä 2008 tehtiin 290 sijoitusta, yhteensä noin 80 miljoonaa euroa. Vuonna 2011 sijoitusten määrä tippui 185:een kohteeseen ja 60 miljoonaan euroon.

 Viime vuosi ei näytä alustavien tietojen valossa yhtään ruusuisemmalta. Enkelisijoitusten mediaanisijoitus on 40 000 euroa, ja Suomesta löytyy 450 rekisteröitynyttä bisnesenkeliä. Olemme siis pamfletin mukaan näissä asioissa aito kehitysmaa – paljon tyhjää puhetta ja epärealistisia odotuksia.

Suomalaiset kasvuyrittäjät elävät pääosin julkisen rahan – käytännössä Tekesin – varassa. Byrokraatit antavat rahoituksen parhaaksi katsomilleen hankkeille, eikä markkinavetoisuudesta ole jäljellä kuin rippeet. Valitettavasti julkinen raha ei tarjoa arvokkaita kontakteja, kokemusta ja myyntiapua, joita kokeneet sijoittajat ja yksityinen raha toisivat kasvuyrityksiin.

Pamfletti on kirjoitettu ”idiot’s guide” –tyyliin perinteisestä korporaatiomaailmasta kasvukenttää tarkastelevalle. Mukana on nokkelia kielikuvia ja ohjeita siitä, kuinka startup-yrittäjien kanssa voi tulla toimeen.

Kuusela tuo esiin arvokkaita näkökohtia kuten kotimaisten suuryritysten nihkeän suhtautumisen kasvuyrityksiin.

Yhdysvalloissa kasvuyrityksiä pidetään ulkoistettuna tuotekehityksenä ja innovaatioiden lähteenä, mikä näkyy vahvana yrityskauppakulttuurina. Meillä tällaista ei ole vielä syntynyt. Tosin Suomessa ei ole juuri kasvuyrityksiäkään perinteisemmillä toimialoilla.

Tarttis tehrä jottain.

Artikkeli on julkaistu Talouselämässä, ja pamfletti on ladattavissa ilmaiseksi EVAn sivuilta.