Yhdysvalloissa politiikka on jakautunut hyvin vahvasti kahden puolueen välille. Haidt halusi selvittää mikä saa ihmiset jakautumaan niin vahvasti kahteen leiriin. Kirja kertoo hänen tutkimustuloksistaan ja päätelmistään.
Haidtin mukaan teemme moraaliset ja poliittiset päätökset intuitiollamme ja vasta sen jälkeen vahvistamme kantamme älyllisellä järkeilyllä. Esimerkkinä hän käyttää elefanttia, jota sen ratsastaja palvelee. Ratsastajan älyllinen argumentointi ei saa elefanttia muuttamaan suuntaa, jos se on jo kallistunut jollekin puolelle.
Demokraatit käyttävät vahvasti ratsastajaan vetoavia argumentteja, muta republikaanit hallitsevat vetoamisen suoraan elefanttiin. Haidt on tehnyt laajoja tutkimuksia ihmisten moraalisista ”makunystyröistä” ja löytänyt viisi peruselementtiä: välittäminen/harmi, oikeudenmukaisuus/huijaaminen, uskollisuus/petos, auktoriteetti/kumouksellisuus ja pyhyys/alentuminen. Näistä kaksi ensimmäistä ovat vasemmiston vahvoja alueita, kun taas oikeisto käyttää kaikkia viittä, mutta painottaa kolmea viimeistä.
Tämä asettaa oikeiston vahvempaan asemaan heidän ymmärtäessään kaikkia elementtejä, kun taas vasemmistolle kolme viimeistä ovat vieraita käsitteitä. Kirjoittajan mukaan demokraateilta jää huomaamatta moraalisen pääoman merkitys, joka on oikeistolle tärkeä. Vasemmiston välittämiseen ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivät aloitteet ja teot aiheuttavat usein seurauksia, jotka murentavat yhteiskunnallista koheesiota ja nakertavat siten yhteiskunnan perusteita. Haidt käyttää vertausta, jossa mehiläisiä ei voi auttaa tuhoamalla samalla niiden pesän.
Moraali sitoo meitä, mutta tekee myös samalla sokeaksi. Hyvää tahtovat ihmiset kääntyvät toisiaan vastaan. Kahinointi ja ristiin puhuminen ei lisää ymmärrystä. Ratsastajien metakat eivät lähennä näkemyksiä – elefantit jatkavat vain matkaansa. Täytyy oppia vetoamaan suoraan elefanttiin ja tunnistaa vastapuolen lähtökohdat.
