Harvardin yliopiston professori Michael Sandel haluaa tietää, missä kaupallisuuden raja kulkee. Onko soveliasta laittaa kaikki kaupan vai pilaako hintalappu jonkin asian perusluonteen.
Sandel vyöryttää kirjassaan esimerkkejä tilanteista, joissa raja-aitoja ei ole yksinkertaista vetää. Voisivatko viranomaiset saada ilmaiset ja täysin varustellut poliisiautot, joissa olisi yrityksen mainoksia vastikkeeksi? Budjettikurimuksessa poliisin resursseja pienennetään, eikä uusin varusteisiin ole varaa. Uusilla autoilla he voisivat hoitaa hälytykset, eivätkä mainokset estäisi työntekoa.
Kuinka pitäisi suhtautua julkisiin palveluihin, joihin pääsee sujuvasti jonon ohi maksua vastaan? Lentokentillä turvatarkastukseen pääsee pikaväylää pitkin lisämaksulla. Viranomaisten kuulemistilaisuuksiin voi jo varmistaa paikan sijaisjonottajan avulla. Samoin ilmaiskonserttien lippuja löytyy heti myynnistä kovaan hintaan niitä haluaville.
Hinnoittelu auttaa palvelujen kohdistumisen niitä eniten haluaville. Ilmaista ei yleensä osata arvostaa ja rajalliset palvelut eivät aina tavoita niistä eniten hyötyviä. Kuinka järkevää on lopulta laittaa kaikki samalle viivalle jonottamaan vain sen takia, että kaikki ovat tasa-arvoisessa asemassa? Eikö yhteiskunnan kannalta ole parempi, että aikaa ei tarvitse tuhlata jonottamiseen, jos on olemassa myös muita vaihtoehtoja?
Sandel houkuttelee pohtimaan eri toimintojen linjauksia, mutta asioiden syvällisempi analyysi jää ammattilaiseltakin pintapuoliseksi.
Arvio on julkaistu Talouselämässä.
PS. Deirdre McCloskey on kirjoittanut hyvin perusteellisen arvion kirjasta.
