Kasvuyrityksistä tuttu kokeilukulttuurin periaate saa jalansijaa myös kolmannen sektorin toiminnassa. Merkittävä osa lahjoituksiin ja avustuksiin nojaavasta sektorista tukeutuu yhä vanhakantaisiin toimintamalleihin.
Ohjelmistokehityksestä tuttu vesiputousmalli on voimissaan yhtä lailla lahjoituksissa kuin julkisen sektorin avustushankkeissa. Ongelmana on oletus tietää etukäteen lähes pennilleen mitä ollaan tekemässä jopa viisikin vuotta etukäteen.
Mikään kehitysapu tai avustushanke ei toteudu kenttäolosuhteissa kuin tuhansien kilometrien päässä avustushakemuksia tehdessä on suunniteltu. Silti muutoksien tekeminen uuden tiedon ja ymmärryksen valossa on usein lähes mahdotonta.
Hankkeet toteutetaan kuten on suunniteltu ja raportointi hoidetaan sen mukaisesti. Varsinaiset tulokset ovat toissijaisia, kunhan etukäteen päätetyt mittaristot ja tavoitteet täyttyvät.
Kirja keskittyy tämän epäkohdan korjaamiseen käytännön esimerkkien ja toimintamallien osalta. Lean startup –menetelmää sovelletaan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tarpeisiin.
Kirjoittaja on vieraillut ja haastatellut yli 200 organisaatiota ja työstänyt Eric Riesin tunnetuksi tekemää kokeilukulttuuria kolmannen sektorin avuksi.
Lean vaikuttavuuden tavoitteena on löytää tehokkain polku tuottaa suurin yhteiskunnallinen hyöty mahdollisimman laajassa mittakaavassa.
Toimintatapaa ohjaa kolme periaatetta: ajattele isosti, aloita pienesti ja etsi vaikuttavuutta sinnikkäästi. Teemaa käsitellään näiden mukaisesti kolmen osion kautta: innosta, todenna ja muunna.
Erityisesti yhteiskunnallisissa hankkeissa ollaan totuttu lineaariseen ajatteluun asteittaisista parannuksista ja tavoitteista. Startup-puolella taas eksponentiaalinen kasvu ja vaikuttavuus on jokapäiväistä. Merkittävä muutos saattaa vaatia koko ekosysteemin muuttamista.
Kirjaa voi suositella yhtä lailla lahjoittajille, alan toimijoille kuin kasvuyrittäjille sekä poliitikoille. Mikä olikaan toimintasi perimmäinen tarkoitus?
