Rahoituksen ja taloustieteen professori Kevin Dowd saa nykyisen valtiojohtoisen rahanjärjestelmän näyttämään aikansa eläneeltä jo esipuheessa. Britannian valtiovarainministeri George Osborne hehkutti vuoden 2014 budjetissa, että uudessa punnan kolikossa on kaksitoista kulmaa ja se näyttää kuin vanhalta ’kolmen pennyn kolikolta’. Näiden markkinahehkutusten jälkeen jäi toki mainitsematta, että vuonna 1937 julkaistu kolmen pennyn kolikko oli tuolloin vain 20% heikompi ostovoimaltaan kuin uudenmuotoinen punta.
Raportti käy läpi yksityisen rahan viimeaikaisia hankkeita keskittyen pääasiassa Liberty Dollariin ja digitaaliseen kultavaluuttaan (e-gold). Kirjan pääasiallinen fokus toki on uusissa kryptovaluutoissa kuten Bitcoin. Kahden ensimmäisen tarinat ovat hyvin valaisevia. Käytäntö on osoittanut, että yksityisille valuutoille on kysyntää ja ne menestyvät, jos niille vain annetaan mahdollisuus. Ja tässä piileekin asian absurdius. Tähän mennessä valtiot ovat pyrkineet lopulta aina suojelemaan omia monopolioikeuksiaan jopa välittämättä siitä, että toimenpiteet saavat koko nykyisen järjestelmän näyttämään hiekalle rakennetulta korttitalolta, joka loppupeleissä viis veisaa oikeusvaltion periaatteista.
Dowd ehdottaa vapaata kilpailua valuutoissa, jossa valtion tulisi poistaa kaikki lainsäädännölliset esteet vapaalta kilpailulta yksityiselle rahalle. Tämä painostaisi keskuspankkia parantamaan nykyisen fiat-rahansa laatua. Monopolitilanteessa laatu laahaa perässä ja valuuttojen tapauksessa se näkyy valuutan arvon jatkuvana alenemisena.
Ehdotukseen sisältyy myös nykyisen rahalain kumoaminen, joka määrittää lailliset maksuvälineet. Valtion monopolirahan suosiminen verojen ja muiden sopimusoikeudellisten velvoitteiden täyttämisessä on selkeä kilpailua vääristävä tekijä. Toisin sanoen, Dowd pöllyttää nuutunutta käsitystä, että raha olisi pelkästään valtion etuoikeus. Tämä saattaa kuulostaa pöyristyttävältä, mutta sitä oli myös aikanaan esitys Yhdysvaltain postilaitoksen altistamisesta yksityiselle kilpailulle kuriirien kuten FedEx taholta.
Jos vapaa kilpailua parantaa laatua kaikilla muilla osa-alueilla, niin miksei myös rahan osalta? Viimeiset sata vuotta osoittavat, että julkisen rahan laatu on erittäin heikko. Yhdysvaltain dollari on menettänyt arvostaan lähes prosenttiyksikön per vuosi eli yli 90% prosenttia.
