Uusi kirja: Otteita todellisuudesta

Minä Olen -lehden kirja-arvostelu numerossa 1/2010, s. 68:

Sukella todellisuuteen

Muutama vuosi sitten Petri Kajander yllätti ystävänsä ja kirjoitti suoraan kansainvälisille markkinoille englanniksi kirjan Fragments of Reality. Innostuin Petrin aikaansaannoksesta ja hätistin häntä kääntämään kirjan oitis äidinkielelle. Hätistäminen on tuottanut tuloksen. Käsissämme on Otteita todellisuudesta. Niitä ei kannata päästää käsistään ennen kuin on käsittänyt, mistä on kysymys.

Alkulauseessa Petri toteaakin, että kirjaa voi lukea ote kerrallaan ja palata jopa vuosien kuluttua samalle sivulle. Ja katso, se tuntuu edelleen tuoreelta, tai siinä on näkökulma, jota et ollut huomannut. Havainto pätee useimpiin merkittäviin kirjoihin. Me näemme ja otamme niistä sen, mitä sillä hetkellä tarvitsemme, mihin sillä hetkellä yllämme.

Kun kehitys kulkee ja kasvamme, huomaamme hyvän kirjan sivuille uudelleen päästyämme aivan uusia asioita. Otteita todellisuudesta on juuri tällainen klassikko. Joidenkin kirjojen pitkäikäisyys on se syy, jonka vuoksi suhtaudun epäillen henkilöihin, jotka sanovat: ”No minä luin jo kaksikymppisinä niitä Ervasteja ja Steinereitä ja Krishnamurteja. Ei ne oikein kolahtaneet”.

Petri Kajander on rakentanut kirjan hakusanojen tai hakusana-aiheistojen pohjalta. Sellaisia ovat aiheryppäät kuten uskomusjärjestelmä, mieli, meditaatio, todellisuus ja ego, erillisyys, elämä ja kuolema. Aihekokonaisuuksien alla olevat otteet ovat lyhyitä, yleensä sivun, pisimmillään kahden, kolmen sivun mittaisia.

Kajander ei kaihda suuria teemoja. Pikemminkin hän hakee niitä ja käy tuoreella persoonallisella otteella niiden kimppuun. Hän tiivistää ja siksi monet aiheet vaativat keskittymistä ja uutta lukukertaa. Silti otteet eivät ole niin tiivistettyjä, ettei niiden väliin jäisi tilaa lukijan omalle ajatukselle. Kajander ei ole saarnamies, enemmänkin unilukkari, herättelijä joka asettaa lukijan uuden näkökulman eteen. Se on kuin peili, joskus kiusallinenkin.

Kajanderin todellisuustulkinta ja havainnointi välähtää usein kirkkaana ja tuottaa ihania oivalluksia – myös lukijan päässä. Niitä voi jäädä makustelemaan pitkäksikin aikaa. Myös siihen Kajander antaa mahdollisuuksia ja heittää usein otteiden sekaan vaativia kysymyksiä, pohdintapähkinöitä, jotka joskus voivat kyllä olla elämän kokoisia kookoksia.

Osa Kajanderin viisaudesta on vanhaa., kuten viisaus on. Muistan Jaakko Hämeen-Anttilan sanoneen: ”Se mitä on totuttu pitämään ajankohtaisena ei ole yleensä tärkeää ja päinvastoin”. Nyt jos meillä on mahdollisuus lukea otteita todellisuudesta, se on tärkeää ja pitkälle harkitut otteet todellisuudesta ovat aina sekä tärkeitä että ajankohtaisia.

”Useimmat meistä vajoavat, harvat sukeltavat”. Kajander on sukeltaja. Aika on vienyt Suomesta suuret ajattelijat Georg Henrik von Wrightin ja Sven Krohnin. Olen odottanut pitkään, että joitain päitä, jotka ovat käyneet syvällä, nousisi meidänkin pinnallisen vellomisemme yläpuolelle. Otteita todellisuudesta osoittaa, että toivoa on.

Mauri Lehtovirta