Pyrkiminen

Usein haluamme jotakin. Joko oppia uusia taitoja, päästä eroon huonoista tavoista tai muuttaa jotain käyttäytymisessämme. Jatkuvasti olemme haluamisen tai pyrkimisen tilassa. Olemmeko koskaan perillä?

Haluaminen (tai pyrkiminen) ilmaisee selkeästi ja yksiselitteisesti jonkin puutetta. Jos meillä olisi jo pyrkimisen kohde niin silloinhan meidän ei tarvitsisi enää haluta sitä. Näin ollen haluaminen on aina aikasidonnaista. Se kertoo, että olemme jotain vailla ja tulevaisuudessa haluaisimme muuttaa tai saavuttaa jotain. Tarvitsemme siis aikaa vai tarvitsemmeko?

Valitettavasti kierrämme ympyrää ja tämä ympyrä on meidän pysyvä haluamisen tila. Pyrkimisen kohde vaihtelee, mutta kaikki tapahtuu aina tulevaisuudessa. Koskaan ei ole oikea aika olla se jokin juuri nyt. Haluamisen sijaan meidän tulisi toimia. Asioiden lykkääminen ja haluaminen on helppoa. Ja aika on meidän suurin tekosyy. Mitään ei tapahdu ajassa samoin kuin mikään ei parane ajan kanssa. Kaikki vaatii toimintaa juuri nyt—ei koskaan tulevaisuudessa. Joka hetki kun haluamme jotain tarkoittaa samalla, että olemme pyrkimisen kohdetta vailla. Kuinka siis voisimme olla jotain muuta, koska samalla kuitenkin julistamme vajaavaisuuttamme? Tästä ristiriidasta seuraa, että olemme vain haluamisen tilassa ja saamme juuri pyytämäämme – pelkkää haluamista.

Pyrkimisen lopettaminen alkaa haluamisen lopettamisella ja toimeen ryhtymisellä. Kuinka tulla herrasmieheksi (tai –naiseksi)? Olemalla sellainen. Usein emme voi muuttua hetkessä, mutta asenteemme voimme muuttaa heti. Heti kun lopetamme pyrkimisen (ts. jonkin vajaavaisuuden toistamisen) ja aloitamme toimimaan olemme jo puolitiessä. Olemassaolollamme määritämme joka hetki kuka olemme—esimerkiksi herrasmies

(alkuperäinen Becoming)