Kiina haluaa valuutastaan globaalin lähiaikoina. Tavoite on kunnianhimoinen ja vaatii paljon sisäisiä uudistuksia. Osa näistä saattaa olla lainsäätäjän kynällä päätettävissä ja toisiin vaaditaan jo taloudellisia tai laajempia yhteiskunnallisia muutoksia.
Tällä hetkellä vain alle 2% kaikista kiinalaisista julkisista A-osakkeista on ulkomaalaisten hallussa. Tavoitteena on saada se nousemaan 9% vuoteen 2020 mennessä. Yhdysvalloissa vastaava luku on 16% ja Japanissa 28%.
Paikalliset bondimarkkinat (40% BKT:sta) ovat myös vielä jäljessä länsimaista Yhdysvaltojen ja Brittien tasoa (200%).
Kirjoittajat ovat varovaisen optimistisia renminbin kansainvälistymisellä ja TOP-5 reservivaluutaksi tulemiselle. Kyseessä on vain ajan kysymys sekä osittain tulevien kotimaisten ja kansainvälisten tapahtumien vaikutuksista.
Ensimmäiseksi Kiinan tulee muuttaa talouden moottori pyörimään kotimaisen kulutuksen, palveluiden, innovaatioiden ja pk-yritysten avulla.
Toiseksi, sen pitää selviytyä nykyisistä talousvaikeuksista paikalishallintojen velkojen, asuntokuplan, sääntelemättömän varjopankkitoiminnan ja teollisuuden ylikapasiteetin puristuksesta.
Työväestön nopea väheneminen asettaa myös paineita tuottavuuden kasvattamiselle työssäkäyvien harteille.
Jäljellä on vielä myös valtavat ympäristön saastumisesta aiheutuvat ongelmat yhdessä energia ja ruokatuotannon turvallisuuden kanssa.
Talouskasvua siis tarvitaan, mutta se ei riitä.
Renminbin täytyy tulla vapaasti vaihdettavaksi valuutaksi, mikä edellyttää pääomien vapaata liikkuvuutta. Ja näistä seuraa kotimaisten korkotasojen vapaus, mitkä puolestaan vaativat vakaalla pohjalla olevaa pankkisektoria.
Töitä siis riittää, mutta renminbin roolia ei kannata aliarvioida. Historiallisesti valuutat vaihtavat asemaansa nopeasti, kuten punta ja taala aikanaan.
Julkaistu Talouselämässä.
