Ellei Johanna Tukiainen ja Ilkka Kanerva olisivat sattumalta istuneet vierekkäin lentokoneessa Stubbista ei välttämättä olisi tullut pääministeriä. Jungner kuvaa tapahtumaketjun, jossa yhdestä pienestä hetkestä seuraa joukko muutoksia.
Sattuma on jotain ennalta arvaamatonta ja se voi olla joko positiivinen onnenpotku tai ikävä asia, jolloin kutsumme sitä vahingoksi. Elämme maailmassa, joka on hyvin monimutkainen ja dynaaminen. Sitä ei voi hallita. Toisaalta oma mielemme toimii pääosin suljetun järjestelmän newtonilaisessa lineaarisuudessa.
Näistä kahdesta täysin eri lähtökohdasta syntyy vahva ristiveto. Hallinnalla ja sääntelyllä voimme pyrkiä poistamaan sattumia. Ennakoitavuus lisääntyy, mutta samalla myös jäykkyys ja järjestelmän ylläpidon raskaus. Riskinä on myös, että hallittu järjestelmä erkaantuu reaalimaailmasta ja edessä voi olla isot yllättävät sokit tai rakenteelliset murrokset.
Vastapuolena on ketteryys ja sattumastrategia. Ei pyritäkään kontrolloimaan ympäristöä loppuun saakka, vaan annetaan tilaa nopealle reagoinnille ja sopeutumiselle. Positiiviset sattumat luovat uusia mahdollisuuksia ja näihin voidaan tarttua nopeasti. Hyvistä ja huonoista sattumista opitaan yhtäläisesti ja tällöin koko järjestelmästä tulee kokonaisuutena vahvempi.
Markkinataloudelle sattuma tarjoaa uusia mahdollisuuksia ja sen vastustajille siitä tulee pyrkiä eroon. Tämä näkyy meidän lainsäädännössä. Jungner ehdottaa, että meidän tulisi säädellä vähemmän miten asioita pitää tehdä ja keskittyä toteamaan vain mitä tulisi tehdä.
Esimerkiksi vapaamielisempi Helsinki voisi myydä alkoholia ympäri vuorokauden ja toisella paikkakunnalla kaupat olisivat kiinni.
Kirja otsikkonsa mukaisesti kattaa laajan kattauksen historiasta, mielen saloista yhteiskuntaan. Lyhyessä teoksessa on monia mielenkiintoisia ajatuksia, joita olisi mahdollista pohtia myös syvällisemminkin.
Julkaistu Talouselämässä (toimituksen editoima versio).
