Foreign Policyn entinen päätoimittaja, Venezuelan kauppaministeri ja Maailmanpankin johtaja Moisés Naím on saanut paljon kehuja uusimmasta kirjastaan.
Sen viesti on vahva ja poikkeava: valta on hajoamassa. Se tapahtuu kaikkialla, niin valtioiden, suuryritysten, armeijan kuin politiikankin saralla.
Suurempi ei ole enää kaunista ja ylivoimasta. Keskittäminen ei tuo enää samoja etuja ja ylivertaisia ominaisuuksia. Byrokratian kautta kontrolloiminen ei tuo enää haluttuja tuloksia.
Kirjoittajan mukaan valta on kykyä ohjata tai estää muiden ryhmien tai yksilöiden nykyisiä tai tulevia toimia. Sitä voidaan käyttää neljällä eri keinolla: voimankäytöllä, säännöstöillä, vakuuttamisella tai kannustimilla.
Elämäntapamme ja –laatumme on muuttunut viime vuosikymmeninä. Näistä on seurannut kolme vallankumousta.
Ensimmäinen, lisää (more), kuvaa kaiken suurempaa määrää: ihmisiä, varallisuutta, palveluita ja hyödykkeitä, valtioita, poliittisia puolueita, kaupunkeja, lääkkeitä ja aseita. Kaikkea on enemmän.
Liikkuvuus (mobility) lisääntyy. Nykyiset kontrollimenetelmät eivät enää toimi. Ihmiset yksinkertaisesti kiertävät rajoituksia ja keinotekoiset raja-aidat murtuvat. Kansainvälinen muuttoliike kasvaa, sähköiset palvelut ohittavat kansallisia rajoitteita ja resurssit (mm. raha) siirtyvät nopeasti paikasta toiseen.
Mentaliteetti kyseenalaistaa. Nykyinen ei riitä vaan haluamme enemmän ja nopeammin, kaikilla saroilla ja kaikkialla.
Valta murenee. Nykyisillä valtion päämiehillä, poliitikoilla ja suuryritysten johtajilla on paljon kapeampi toimintavapaus kuin aikaisemmin. Sama näkyy politiikassa hapuiluna ja kyvyttömyytenä tehdä vahvoja muutoksia.
Pienet ryhmittymät, yhden asian liikkeet ja puhdas joukkovoima syö keskitettyä valtaa. Tilalle ei välttämättä synny mitään uutta, ja tämä voi aiheuttaa epätasapainoa ja mullistuksia.
Julkaistu Talouselämässä.
