The Economist –lehden ex-päätoimittaja John Micklethwait yhdessä Schumpeter -kolumnisti Adrian Wooldridgen kanssa ovat pureutunut isoon elefanttiin länsimaisissa yhteiskunnissa.
Meidän hyvinvointivaltio- ja demokratiamallimme kaipaa remonttia. Hyvä herätys tilanteeseen on katsoa kehittyviä maita. He eivät hae esikuvia enää lännestä. Olemme heille jo osittain uhkakuva – tilanne johon joudutaan ellei parempaa löydetä tilalle.
Edessä on ainakin kolme hienovaraista vaaraa, jotka hiipivät sisään. Ensimmäisenä on julkisen sektorin jatkuva pysäyttämätön kasvu, joka syö kansalaisten oikeuksia ja valinnanvapautta.
Demokratiaa jyrsii myös erityisintressien ja eturyhmien vallan kasvu, joka on myös seurasta ensimmäisestä. Ja kolmas uhka on jo hyvin näkyvillä Kreikan muodossa: valtio tekee lupauksia, joita se ei voi pitää taloudellisesti. Tämä ilmenee myös katteettomina lupauksina lopettaa työttömyys, köyhyys tai hävittää terrorismi.
Kirjoittajat aloittavat historiallisella katsauksella, kuinka olemme saavuttaneet ja päätynet nykytilaan. Lukijaa hemmotellaan monilla yksityiskohdilla ja näkymillä tämän päivän case-esimerkeistä ympäri maailmaa.
Julkisen hallinnon innovoinnissa ja uusissa ideoissa tapahtuu paljon. Näistä vain valitettavan vähän kantautuu kotimaiseen keskusteluun. Kiina, Singapore ja monet muut valtiot ovat joutuneet hakemaan uusia malleja. Tämä vaatii avointa mieltä ja uskallusta myöntää, että myös meillä on opittavaa.
Wooldridge kartoittaa Skandinaavisten naapuriemme uudistuksia ja tapoja löytää ratkaisuja. Niitä lukiessa tulee auttamatta olo, että emme tosiaan kuuluu joukkoon. Olemme halvaannuksen, itsesäälin ja syytösten tilassa ilman tekoja ja uudistuksia.
