Philip Coggan toimi parikymmentä vuotta Financial Timesin toimittajana ja kirjoittaa nykyään The Economistin Buttonwood –kolumnia. Näillä meriiteillä teokselta voi odottaa laatua ja sitä on myös tiedossa.
Cogganin teesi on vahva. Demokratia on murrostilassa ja uhan alaisena, eniten Euroopassa. Asiaa tarkastellaan pala kerrallaan eri suunnista ja lähteistä.
Poliittinen valta on siirtymässä kansalaisilta teknokraateille ja ylikansallisille elimille. EU, WTO, Maailmanpankki ja IMF ovat näistä esimerkkejä.
Länsimaissa aikanaan saavutetut demokratian oikeudet ja ansiot ovat rapautumassa. Äänestäjät ovat kadottamassa uskonsa järjestelmän toimivuuteen. Ongelmia löytyy niin rakenteista kuin odotuksista.
Valtioiden velkaantuminen ja petetyt lupaukset hyvinvoinnista alkavat syödä järjestelmää sisältäpäin. Poliitikot eivät ole pystyneet tarjoamaan yhä parempaa huomista.
Turhautuminen näkyy perinteisten puolueiden ahdinkona ja ääriliikkeiden nousuna sekä keskuspankkien ja valtion velkojien vallan kasvuna. Alkuperäinen unelma yhtenäisesti Euroopasta on karilla.
Viime vuosikymmenen EU kansanäänestysten uusiminen on selkeä esimerkki kansalaisten halveksunnasta. Oikeaa äänestystulosta haetaan, vaikka yhä uudestaan. Mitä demokratiaa se on?
Coggan ei päästä äänestäjiä helpolla. Täytyy katsoa peiliin. Poliitikkoja on helppo syyttää, mutta toisaalta olemme ladanneet mahdottomia odotuksia ja vaatineet liikoja. Vaikeat ratkaisut on helppo jättää jonkun muun ratkaistavaksi ja saavutetuista eduista ei haluta luopua, vaikka olosuhteet ovat muuttuneet.
Yhteiskuntamme hiipuminen on meidän kaikkien syy yksilöinä ja yhdessä. Annamme sen tapahtua – yksi ääni kerrallaan. Helppoja ratkaisuja ei ole jäljellä.
