Charles Handy kuuluu johtamisen supertähtiin Peter Druckerin ja Henry Mintzbergin joukossa. Hänen juuri julkaistu kirjansa ei kuitenkaan keskity suoranaisesti organisaatioiden kehittämiseen.
Haaste on laaja-alaisempi – millainen uusi yhteiskuntarakenne meidän tulisi luoda? Handyn perusajatuksena on käyttää perinteistä S-käyrää, joka on tuttu monista eri asiayhteyksistä. Hitaan alun ja kasvun jälkeen edessä on huippukohta, jonka jälkeen edessä on pelkkää laskua.
Näin käy kaikille organisaatioille ja yhteiskunnille. Rooman tapauksessa hiipuminen kesti vuosisatoja. Yrityksien tapauksessa aikaisemmin niiden elinvoimainen aika kesti 40 vuotta, mutta nyt se on enää 14 vuotta ennen niiden hiipumista tai myymistä.
S-käyrän haasteena on tiedostaa koska ollaan huipulla tai lähellä sitä. Tällöin pitäisi pystyä aloittamaan uuden S-käyrän rakentaminen. Vain silloin on riittävästi resursseja, kuten aikaa, rahaa ja energiaa luoda uutta. Sen rakentaminen vaatii investointeja ja riittävää kärsivällisyyttä.
Psykologisesti uuden käynnistämien, kun kaikki on hyvin ja vain taivas tuntuu olevan rajana, on enemmän kuin haastavaa. On helppoa pysyä nykyisessä ja uskotella sen jatkuvan vielä pitkään. Menestys sokaisee, ainakin osittain uusilta mahdollisuuksilta ja tulevilta haasteilta.
Handyn esseet eri aiheista ovat lähinnä ajatusaihioita ja ideoita. Tämän hän tunnustaa suoraa ja ne eivät muodosta loogista kokonaisuutta. Hän esimerkiksi mainitsee oppisopimuskoulutuksen mahdollisuudet ja alhaisen kynnyksen työelämään merkittävänä mahdollisuutena. Toisaalla hän taas on vaatimassa vähimmäispalkan huomattavaa nostamista, joka päinvastaisesti vaikeuttaa työllistämistä.
Vahvana teemana on ”tee-se-itse” yhteiskunnan esiinmarssi teknologian edistämänä. Tämä vaatii yksilöiltä vastuun ottoa omasta taloudesta, koulutuksesta, työelämästä ja terveydestä. Valtion rooli jää näissä jatkossa vähemmälle, ehkä pakosta.
